on siellä paskaakin blogi

Minulla on kasa vinyylejä joista osaa en ole koskaan kuunnellut. Tässä blogissa aion kuunnella ne kaikki ja kertoa millasta kamaa löytyy. 

About

Levyrapsaa vinyyleistäni lähinnä. Vetelen noita hyllystä summamutikassa, kuuntelen ja kerron mitä mieleen tulee. Voi täällä olla muutakin lätinää tai jotain sitten joskus.

Osa levyistä tulee varmaan myyntiin koska en jaksa uskoa että haluan säilyttää kaikkia noita. Niistä sitten jossain jotain infoa.

EKA LEVY JA POSTAUS:
 
 

Elikkäs ekana käteen tarttui Yes-yhtyeen levy Going For The One vuodelta 1977. Muistaakseni sain tämän levyn mutsilta joskus kun muutin ekaa kertaa omilleni. Päässä alkoi soimaan BÖC:in kappale Going Through The Motions, koska aivoni nyt vaan toimivat niin. Liekö tämä etiäinen levyn sisällöstä?

Laitoin levyn soimaan ja ekassa kappaleessa lauletaan keuhkot täynnä heliumia mikä tietty kuuluu kuvioon kun 70-lukulaisen progen maailmassa seikkaillaan. Kiipparit ulisee melkein yhtä korkealta. Levy pyörii kyllä oikealla nopeudella, älkää pelätkö. Kannessa on korkeita pilvenpiirtäjiä joissa on lasieinät, joku alaston äijä ja sitten tuollaisia värisuikaleita tai naruja tai jotain. Tulee mieleen että tää vois ehkä olla Hipgnosiksen jotain vähän huonommin onnistuneita töitä? Ja nopea wikipediatsekkaus kertookin että tämä on totuus, paitsi että huonous on tämän katsojan silmässä eikä mainittu erikseen artikkelissa. Mutta siis, eihän tää nyt todellakaan mitään Roger Deanin psykedeelistä fantasiamaisemaa ole vaan kylmää ja tylsää geometriaa. Vaikka Storm Thorgersenillä olikin sormet pelissä niin ei lämmitä minua.

Toka biisi on akustisempaa himmailua ja meni ohi korvien tosta noin vaan ekalla kuuntelukerralla. En ole ikinä ollut sen kaikkein kimeimmän ja kikkelöivimmän progen tai muunkaan musiikin ystävä ja tässä koetellaan nyt omia rajoja vähäsen, sillä kolmas biisi on taas täynnä julmetun vinkuvaa synaa ja laulua. On siellä tilutussooloakin skaballa. Tossa kannessa on muuten semmoen yksityiskohta että alastoman miehen (hyvän) perseen kohdilla näkyy jotain ilmakuplia. Onko ne saippuakuplia? Pierukuplia? Ei voi tietää, mutta ei niitä kuplia muualla kannessa ole.

Puolenvaihdon jälkeen hommat käynnistyy rauhallisemmin, nyt seikkaillaan jossain Keskimaassa tai Narniassa, tuolla on jotain cembaloa tai jotain semmosta nimittäin. Wonderous Stories on biisin nimi ja kyllähän tää varsinaiselta satuilulta kuulostaa.

No se ei kestänyt kovin pitkään ja laitankin kaiken toivoni ällistyttävän eeppisestä progevedosta tähän vikaan biisiin. Tässä on osia ja eri teemoja ja kaikkea mitä pitääkin olla mutta en tiiä, ei tämä minun musaa sinänsä kyllä ole. Hetkittäin tämmöstä jaksaa ja joskus paremmin kuin joskus mutta harvemmin kovin pitkään. Taitaa jäädä syventävä toinen kuuntelu tekemättä tämän levyn kanssa. Progen ja muun suorituspainoitteisen musan ystäville ehkä toimii, itse en luultavasti tule kuuntelemaan tätä kovin usein ja olen valmis myymään lätyn jos jotakuta kiinnostaa: https://www.discogs.com/Yes-Going-For-The-One/release/6389394

TOKA LEVY:

Toisena kuunneltavana levynä on venäläistä kansanmusiikkia sisältävä levy Rushing Troika - Russian Folk Songs, ilmeisesti vuodelta 1985. En osaa noita kyrillisiä aakkosia joilla asioita on kanteen kirjoitettu mutta roomalaiset numerot sentään osaan. Olen näköjään myös kirjoittanut ja sanonut koko elämäni ajan "kyriiliset", eli ihan päin helvettiä. Anteeksi siitä kaikille. Tästä eteenpäin koitan toimia oikein. Ei täällä voi olla miten vaan. 

Kannessa on varsin lennokas kuva kolmen vihaisen hevosen vetämästä reestä jossa matkustava äijä yrittää lähennellä ymmärettävästi vihaista naista. Aika ennen #metoota, you know. Yksi hevosista on punainen kuin keitetty rapu eli varmaan ihan totaalisen jäätävä kommari. Taivaalla loistaa ööh, maatamo? Upea ja psykedeelisehkö kansi kaikin puolin siis, ja kevyesti blogin hienoin tähän mennessä!

Ei mitään hajua mistä tämä on minulle tullut, tai siis on hajua sen verran että jostain olen saanut tämänkin jonkun lahjoituspinkan seassa. Ja kun sanon lahjoitus tarkoitan että joku on päässyt eroon paskoista levyistään. Ehkä tämä on lapsuuden kaverin vanhemmilta, ehkä omilta vanhemmiltani, ehkä eräästä purkutalosta löydetystä läjästä tai jostain ihan muualta. En muista.

Mutta joo, ennemmin minä tätä kuuntelen kuin äskeistä Yesiä, saundit miellyttää korvaa huomattavasti enemmän ja muutenkin meno on monin tavoin siedettävämpää. Tämä on nyt varmaan sitä SLAAVILAISTA MELANKOLIAA? Voisin kuvitella itseni kuuntelemassa tätä ympäri vuoden kestävässä marraskuussa, pimeässä räntäsäässä borschkeitto partaa ja kyyneleet poskia pitkin valuen. Miksi jätit minut, Elena? Missä minun votkaleka on?

Noniin. Tämä levy jääköön hyllyyn, ellei joku tästä nyt niin hirveästi innostu että ehdottomasti haluaa juuri minun kappaleeni omakseen. Kaikella on nimittäin hintansa, eikä kohtaloni ole sidottu tähän fyysiseen esineeseen: https://www.discogs.com/Various-Rushing-Troika-Russian-Folk-Songs/release/4599040

KOLMAS LEVY:

Noniin tervetuloa takaisin on siellä paskaakin-blogin pariin. Hommat jatkuu tänään sillä että levyhyllystä satunnaisvalinnalla käteen osui kotimainen versio Live Aidista eli Apua! orkesterin maxisinkku Maksamme velkaa. Kyseessä on siis täysin suora suomikopio Band Aid ja We Are The World -pöhinöistä joissa hetken suosituimmat artistit esittävät tukkalakka pöllyten yhden lauseen tai säkeistön vuorollaan ja lopuksi kaikki laulaa samassa köörissä niin että sydän ja hyvesignaloinnin rajat särkyy ja sitten siitä syntyvät rahat lähetetään hätää kärsiville jonnekin kauas. Eikä siinä mitään! Hyvä että tehään hyvää, vaikka sitten tällä tavalla. En tiiä kuinka paljon fyffeä tämä tempaus tuotti Etiopian kuivuusalueiden hädänalaisille. Toivottavasti ihan saatanasti.

Itse musiikki levyllä on Juicen käsialaa, ja sen huomaa jo alkutahdeista ja -soinnuista joita myöten selviää että nimibiisi on vähän laiskempi versio Juicen kappaleesta Rakkauden ammattilanen, ja kappaleen nimi olisi voinut hyvin olla Hyväntekeväisyyskappaleiden ammattilanen. Nyt kun tässä samalla googlettelen asioita niin opin että Rak.am. onkin tätä kappaletta myöhemmin tehty, elikkäs tässä tapauksessa kana oli ennen munaa. Tai jotain. Ihassama.

Parasta biisissä on heti ekana laulava Heinäsirkka, joka pistää hommat kunnon leveleille suorituksellaan eikä tästä kukaan yli pääsekään vaikka vaikkapa Martti Syrjä vetääkin ihan hyvin. Juicen sanoitukset ovat hyvää piikittelyä valkoista kolonialistia kohtaan ja tai totaalista valkoisen miehen syyllisyyttä, miten nyt asiat halutaankin kokea. Tiina Tiikerin suoritusta olisin tuottajan roolissa vähän ehkä hionut mutta ei kai se oo niin justiinsa. 

Biisistä on tietenkin kuvattu aivan mahtava video jossa nähdään kun artistit laulavat osuutensa suorittaen samalla suht haastavan näköistä logistisia toimenpiteitä mikin ääreen päästäkseen. Ja Patelta putoaa spaddu.

Heti alussa Heiniksen ilme kertoo enemmän kuin tuhat julkkistaustalaulajaa:

Tokalla puolella oleva kappale Etiopiumia kansalle on sitten ihan kunnon rokkibiisi, myös Juicen säveltämä ja sanoittama ja Anssi Tikanmäen sovittama kuin tuo nimikappalekin. Saku Kuosmanen tässä ainakin laulaa ja sanat on sitä itseään mitä edellisessäkin. N-sanakin siellä vilahtaa ihan tosta noin vaan mutta mun mielestä on ihan kova veto kyseenlaistaa itse kappaleessa tämmöisten hyväntekeväisyyslevyjen tarkoitus ja toiminta: "Kansalle etiopiumia/neekerin soppaan sattumia/tehdään pari rock'n'roll-albumia/kansalle etiopiumia/ Hails Juice. Tähän onkin aika hyvä lopettaa, hommaa on puitu juuri tarpeeksi eli sen verran mitä itse nykyään pystyn keskittymiskykyni rippeillä toimittamaan tai kerralla lukemaan. Enää jää mietityttämään että kumpi oli enemmän pilvessä levyn kannen kuvauksissa, Liisa Akimoff vai Pave Maijanen?

© Copyright on siellä paskaakin